Tänään 18.11. maailmalla vietetään GIS Day -nimistä teemapäivää. Idea GIS Day -teemapäivästä on peräisin Yhdysvalloista vuodelta 1999. Päivän ideana on mm. juhlistaa paikkatietojärjestelmiä ja lisätä ihmisten tietoisuutta paikkatietojen merkityksestä yhteiskunnalle. Teemapäivän suomenkieliseksi nimeksi näyttäisi vakiintuneen GIS-päivä, mutta yhtä hyvin päivän olisi voinut suomentaa muotoon paikkatietojärjestelmien päivä tai paikkatietoammattilaisten päivä.
Olkoon tämä blogikirjoitus oma panokseni GIS-päivän juhlistamiseksi. Paikkatietoammattilaiset ja heidän käyttämät järjestelmät ja sovellukset, niin kaupalliset kuin avoimetkin, ansaitsevat kiistatta oman teemapäivän ja oman pienen hetken valokeilassa. Eräs tapa GIS-päivän pöhinään osallitumiseksi, on julkaista blogikirjoitus siitä, miten on itse päätynyt paikkatietoalalle ja jakaa se sosiaalisessa mediassa. Tässäpä sellainen.
Ympäristöopista se kaikki lähti
Oma kiinnostukseni geoinformatiikkaan juontaa juurensa peruskouluaikoihin. Pidin siihen aikaan koulujen opetussuunnitelmaan kuuluneesta ympäristöoppi-oppiaineesta. Ihailin oppikirjoissa olevia karttoja ja opettelin jopa piirtämään omia lähiseuduistani – lyijykynällä ja puuväreillä, kuinkas muuten. Karttojen lisäksi olin muutenkin kiinnostunut maailman menosta; valtioista, kulttuureista ja luonnonoloista. Sittemmin iän kartuessa ja opintopolun jatkuessa, ympäristöoppi muuttui maantiedoksi ja oppikirjoissa tuli vastaan yhä enemmän karttoja.
Lukiossa kiinnostuin yhä enemmän maantiedosta ja päädyin etsimään lisätietoja alan jatkokoulutusmahdollisuuksista. Syntyi haave maantieteen opiskelusta yliopistossa. Monien vaiheiden jälkeen tämä haave sitten vihdoin realisoitui ja löysin itseni Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen luennolta, jossa kerrottiin maantieteen opintojen sisällöstä. Kartat ja sittemmin opintopolulla mukaan tullut tietotekniikan oppiaine olivat olleet koulussa minulle siinä määrin mieluista opittavaa, ettei ei ollut sattumaa, että suuntasin maantieteen opintoni jo heti alun alkaen geoinformatiikan suuntaan. Geoinformatiikan opinnoissa nimittäin yhdistyvät kartat ja tietotekniikka.
Geoinformatiikan opinnoista valmiuksia asioiden ymmärtämiseen
Geoinformatiikka on tieteenala, joka tutkii paikkatietoa ja erilaisia paikkatietojärjestelmiä. Alalle on leimallista sisäänrakennettu monitieteisyys ja tiivis linkittyneisyys moneen eri tieteenalaan. Näitä tieteenaloja ovat mm. maantiede, tietojenkäsittelytiede, maanmittaus ja spatiaalinen tilastotiede. Usein ajatellaan, että tieteenala, jolta geoinformatiikan kontekstiin päädytään, asettelee paikkatietoammattilaisen johonkin lokeroon geoinfomatiikan sisällä.
Maanmittaritaustainen voi olla kotonaan paikkatietojen mittauspohjaisessa tuotannossa, tietoteknisistä lähtökohdista ponnistava voi taas lämmetä enemmän alaan liittyvään sovelluskehitykseen/tietovarastointiin ja tilastotieteilijä on kenties omimmillaan teoreettisen menetelmäkehityksen parissa. Maantieteilijätaustaisilla paikkatietoammattilaisilla on usein kiinnostusta paikkatietojen analysointiin ja visualisointiin.
Em. jaottelu voi pitää paikkansa, mutta yhtä hyvin se voi olla pitämättäkin. Pidättäydyn ainakin omalta osaltani luomasta stereotypioita – kaikille löytyy kyllä oma lokero. Omalta osaltani voin todeta, että olen kyllä kiinnostunut paikkatietojen analysoinnista, mutta pidän myös konepellin alle katselusta, erityisesti tietovarastoinnista, rajapinnoista ja saatampa joskus vilkaista koodiakin. Omaksi erikoisalakseni ovat muodostuneet erityisesti avoimet paikkatietosovellukset ja -teknologiat; niiden avulla voi halutessaan sukeltaa hyvinkin syvälle teknologian maailmaan. Kokemuksistani avoimilla teknologioilla työskentelystä voit lukea täältä.
Haaveena maailma, jossa paikkatiedot ovat avoimia ja ne liikkuvat sujuvasti
Ja koska tänään on GIS-päivä, rohkaistun esittämään visioni siitä, millainen on käsitykseni paikkatietojen hallinnan ja -järjestelmien ideaalimaailmasta. Kokonaisuutta ei ole aivan helppoa pukea sanoiksi, mutta seuraavilla käsitteillä pääsee jo alkuun: avoin data, standardoidut rajapinnat ja aineistojen yhteentoimivuus. Ja ei, en sanoisi, että kaikkien pitäisi käyttää avoimia paikkatietoteknologioita ja -sovelluksia. Paikkatietojärjestelmien ja -sovellusten maailmaan mahtuu molempia, vaikka itse innostunkin erityisesti avoimista versioista.
Pidän erittäin tärkeänä sitä, että paikkatietoaineistot toimivat saumattomasti yhteen, ja sitä, että tiedot liikkuvat saumattomasti eri järjestelmien välillä. Ensiksi mainittua ongelmaa voidaan lähestyä suunnittelemalla tiedonhallinta heti alusta yhteentoimivuus- ja linkittyneisyysnäkökulma huomioiden ja dokumentoimalla suunnittelutyö hyvin. Taikasanoja tässä yhteydessä ovat mm. käsite- ja tietomallinnus ja niiden käyttöönottoa tukeva/velvoittava sääntely.
Jälkimmäisen ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan työtä, jossa standardoidaan ja määritellään sitä, miten järjestelmät keskustelevat keskenään. Tätä työtä maailmassa toteuttaa Open Geospatial Consortium -niminen voittoa tavoittelematon organisaatio. Ko. organisaatiota meidän on kiittäminen mm. WMS-rajapinnasta, GeoPackage-formaatista ja osittain yhä kehitystyön alle olevista OGC API -rajapinnoista.
Avoimen datan suhteen Suomessa ollaan verrattain hyvässä asemassa. Suomesta on saatavilla erittäin laadukkaita Maanmittauslaitoksen tuottamia paikkatietoaineistoja. Vapaasti on saatavilla myös mm. Suomen metsäkeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen metsävara-aineistoja, Suomen ympäristökeskuksen ympäristön tilaa kuvaavia aineistoja ja Museoviraston tuottamia aineistoja. Myös eräät kunnat ovat kunnostautuneet tuottamiensa aineistojen avaamisessa, esimerkkeinä pääkaupunkiseudun Helsinki Region Infoshare -tietopalvelu ja Tampereen kaupungin avoimen datan portaali.
Miksei aina voisi olla GIS-päivä?
Minulla ei ole kattavaa tilastoa siitä, miten paljon Suomessa on paikkatietoammattilaisia. Epäilen, ettei sellaista tilastoa löydy keneltäkään. Sen kuitenkin tiedän, että meikäläisiä työskentelee erittäin monella eri alalla, moninaisissa tehtävissä ja lukuisten eri työnantajien palveluksessa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Myös hyödynnettävien paikkatietojärjestelmien kirjo on laaja.
Paikkatietoala tarjoaa valmiuksia monenlaisten maailmojen ymmärtämiseen ja tutkimiseen. Paikkatietojen avulla voidaan yrittää ymmärtää vaikkapa megatrendejä aina kaupungistumisesta ilmastonmuutokseen ja COVID-19-pandemiasta biodiversiteetin heikkenemiseen. Yhtä lailla paikkatietojärjestelmien avulla voidaan laskea optimaalinen sijainti uudelle ruokakaupalle tai raportoida palaneesta katuvalolampusta.
Paikkatietoalalla riittää tutkittavaa ja scopeksi voikin valita jotakin megatrendien ja käytännön ongelmien ratkaisemisen väliltä. On tutkittu, että paikkatietojen mahdollistamista hyödyistä on tähän saakka Suomessa realisoitunut vasta reilu viidennes eli vajaat neljä viidennestä on vielä realisoitumatta. Euroiksi muutettuna realisoitumatta on arveltu olevan noin 10 miljardia euroa vuosittain. On selvää, ettei tämä potentiaali realisoidu ilman tekijöitä.
Kannustankin lukijoita tutustumaan erilaisiin paikkatietoalan organisaatiohin, alalla käytettäviin järjestelmiin ja alan tuottamaan tutkimukseen, ja miettimään voisiko itsestä olla alalle. Tarjolla on monenlaisia työ- ja tutkimusmahdollisuuksia, joiden vaikuttavuutta voi mitata joko rahan tai jonkun muun indikaattorin avulla. Meille paikkatietoalan ammattilaisille jokainen työpäivä on nimittäin GIS-päivä.