Paikkatiedolla on valtavat hyödyntämismahdollisuudet monella toimialalla. Eräs näistä toimialoista on maankäytön suunnittelu. Tässä artikkelissa nostetaan esiin muutamia maankäytön suunnitteluun liittyviä teemoja, joiden kanssa painimiseen voidaan saada apua nykyistä laajamittaisemmasta paikkatietojen hyödyntämisestä.
Tehokkaalla paikkatietojen hyödyntämisellä voidaan saada aikaan tehokkaampia prosesseja, parantaa kuntalaisten osallistumista ja tuottaa arvokkaita ja ajantasaisia lisätietoja päätöksenteon tueksi
Artikkelin alussa lisäksi lyhyt yhteenveto suomalaisesta maankäytön suunnittelujärjestelmästä, sillä lukijoiksi lienee eksynyt myös sellaisia henkilöitä, joille suomalaisen maankäytön suunnittelujärjestelmän perusperiaatteet eivät tule selkäytimestä.
Maankäytön suunnittelu konkretisoidaan kaavoituksella
Maankäytön suunnittelun tärkein tehtävä on sovittaa yhteen erilaisia maankäyttöön liittyviä intressesejä kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Suomalaisessa maankäytön suunnittelujärjestelmässä konkreettinen alueidenkäytön suunnittelu on osoitettu maakuntien liittojen ja kuntien tehtäväksi (taustalla vaikuttavat valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet).
Kunta tai maakunnan liitto on siis viranomainen, joka vastaa maankäyttösuunnitelman eli kaavan laadinnasta. Kaavoitusta toteutetaan kolmella eri suunnittelutasolla ja hierarkiassa alemmalla tasolla olevien kaavojen tulee lähtökohtaisesti noudattaa hierarkialtaan ylemmän tason kaavaa.
Maakunnan tasolla kaavoituksesta vastaa maakunnan liitto, joka laatii maakuntakaavan. Maakuntakaava on luonteeltaan strateginen ja maakuntakaavassa esitetyt maankäyttöratkaisut tarkentuvat yleensä seuraavilla kaavatasoilla.
Seuraavana kaavatasona suomalaisessa suunnittelujärjestelmässä on yleiskaava. Yleiskaava laaditaan kunnan tai erikoistapauksissa kuntien yhdessä laatimana. Yleiskaavassa osoitetaan maankäyttö yleispiirteisesti.
Suunnitteluhierarkian alimmalla tasolla on asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa alueen maankäyttö tarvittaessa hyvinkin seikkaperäisesti. Asemakaavassa määritellään mm. kuinka paljon rakennusoikeutta kullakin kaavassa osoitetulla rakennuspaikalla on.
UAV-lennokit ja some paikkatietoaineistojen lähteinä
Mutta takaisin itse aiheeseen eli siihen millaisia mahdollisuuksia paikkatiedolla on tukea maankäytön suunnittelua Perinteisin tapa, jolla paikkatieto tukee maankäytön suunnittelua, on erilaiset paikkatietoanalyysit.
Paikkatietoanalyyseilla voidaan jalostaa tietoa kaavanlaadinnan taustalla vaikuttavia selvityksiä varten ja visualisoida asioita kartalla. Myös itse kaava-aineistoja voidaan tuottaa ja ylläpitää paikkatietomuodossa. Suurin hyöty saavutetaan silloin, kun aineistot julkaistaan rajapinnoilta kaikkien katseltavaksi.
Koneoppimiseen perustuvan kuva-analyysin avulla suunnittelija voisi periaatteessa tunnistaa paikkatiedon sisältävistä (some)kuvista kohteita. Yhdistämällä kohteisiin kuvan yhteydessä mahdollisesti olevia reaktioita, saadaan käsitys siitä, miten ihmiset arvottavat erilaisia kaupunkikuvassa näkyviä asioita.
Kaavan laadinnan tueksi tuotettavia selvityksiä varten analysoidaan jo nykyäänkin hyvin erilaista dataa. Aivan viime vuosina pinnalle nousseet kauko-ohjattavat lennokit eli dronet tarjoavat ketterän ja kustannustehokkaan tavan kerätä paikkatietoaineistoa.
Maankäytön suunnittelussa lennokkeja voidaan hyödyntää esimerkiksi erilaisen seurantatiedon keräämiseen ja erilaisiin tarkastuksiin. Lennokkien vahvuuksia ovat niiden alhaiset operointikustannukset ja monikäyttöisyys – kaupunkiorganisaatiolle hankitulla lennokilla voi tehdä muutakin kuin tiedonkeruuta maankäytön suunnittelua varten.
Uusia tapoja aineistojen visualisointiin ja osallistumiseen
Suunnittelijoiden toteuttamaan käytännön suunnittelutyöhön paikkatieto tarjoaa lisäpontta mm. rajapinnoilta käytettävien aineistojen avulla. Rajapintojen avulla voidaan tarvittaessa muokata myös suunnitteluaineistoja, jolloin suunnittelua voitaisiin tehdä useilla eri sovellustoimittajien työkaluilla ajasta ja paikasta riippumatta.
Suunnittelijan ja ennen kaikkea suunnitteluaineistoihin ja -ohjelmiin tottumattoman kansalaisen käsitystä itse suunnitelmasta voidaan tehostaa visualisoimalla maankäyttösuunnitelma kolmiulotteisesti kaupunkimallin avulla. Kolmiulotteisen visualisoinnin avulla suunnitelmat saadaan esitettyä olemassa oleva maankäyttö huomioiden ja esimerkiksi yksittäisten rakennusten sopivuutta kokonaisuuteen voidaan analysoida kaksiulotteista visualisointia paremmin.
Kolmiulotteinen visualisointi on erityisen hyödyllinen silloin, kun määnkäyttösuunnitelmat sijoittuvat maanpinnan alle, jolloin kolmiulotteisen visualisoinnin avulla voidaan esittää maan pinnan alle jo mahdollisesti sijoitetut toiminnot ja se, kuinka uusi suunniteltu toiminto sijoittuu niiden suhteen.
Yleinen huolenaihe kaavoja laativien ammattilaisten parissa on se, kuinka saada lapset ja nuoret kiinnostumaan maankäytön suunnittelusta ja osallistumaan suunnitteluprosessiin. Nykyiset osallistumiskanavat eivät nimittäin ole niitä kaikkein luontevimpia diginatiiville sukupolvelle, joka hyödyntää mielellään erilaisia digitaalisia palveluja osana luonnollista osallistumista yhteiskunnan toimintoihin – kaikki tulisi olla mahdollissa tehdä netissä ja tietenkin mobiililaitteen ruudulla.
Paikkatietoja laajemmin hyödyntämällä myös diginatiivit saisivat väylän, jonka kautta osallistua omaan elinpiirinsä suunnitteluun. Miltä kuulostaisi jossakin tietyssä sijainnissa säännöllisesti vieraileville, tietyn kohderyhmän henkilöille, kohdennettu kysely, johon vastaamalla saisi välittömän palautteen siitä, miten oma vastaus suhtautuu muiden antamiin vastauksiin. Tätä täytyy tehostaa esimerkillä.
Ajatellaan, että kunta on tekemässä katusuunnitelmaa elokuvateatterin edustalta kulkevalle kadulle, jolle suunnitellaan samalla uusi valaistus. Kerätyn datan ja data-analytiikan avulla kohdennettu kysely voitaisiin osoittaa sellaisille henkilöille, jotka vierailevat säännöllisesti kyseisen kadun varrella olevassa elokuvateatterissa erityisesti ilta-aikaan.
Tällaisten kohdennettujen kyselyjen toteuttamiseen liittyy tosin vielä nykyään muutamia epävarmuustekijöitä, joista haasteellisin on kenties se, kuinka yksilöiden sijaintitiedot ja kulutustottumukset saadaan suunnittelijan tietoon. Ratkaisuna voisivat olla tietojen hankinta Facebookin ja Googlen kaltaisilta toimijoilta, jotka keräävät näitä tietoja yksilöistä jokatapauksessa kaiken aikaa. Nykyisellään näitä tietoja käytetään käyttäjille kohdennetussa markkinoinnissa, mutta voisiko maankäytön suunnittelija olla tulevaisuudessa myös tällaisen tiedon hyödyntäjä?
Digitalisaatio jyrää laajalla rintamalla
Muita maankäytön suunnitteluun vaikuttavia ilmiöitä ovat liikenteen sähköistyminen, itseohjautuvat autot ja liikenne palveluna -ajattelu. Kaikille edellä mainituille ilmiöille paikkatieto antaa loistavia työkaluja.
Esimerkiksi liikenne palveluna -ajattelun mukaisia eri kulkumuotoja yhdistelevälle matkasuunnittelulle paikkatietojen hyödyntäminen on suoranainen toiminnan lähtökohta. Samaa voisi sanoa myös itseohjaustuvista autoista eikä sähköautokuskikaan pahastu, jos latauspisteet näkyvät kartalla ja, että auton navigointijärjestelmä osaisi reitittää paikasta A paikkaan B eri latauspisteiden latausominaisuudet ja käyttettävyystilanne huomioden.
Kaikille edellä mainituille ilmiöille on ominaista se, että niiden toiminta voi laajentua suuren massan pariin vasta sitten kun käytettävä tekniikka, toiminnan mahdollistama lainsäädäntö ja muut valtiovallan käyttämät ohjauskeinot ovat kyllin kypsiä muutokselle. Tekniikka alkaa jo olla riittävän kypsää, mutta muilla mainituilla osa-alueilla on vielä kirittävää.
Ei nimittäin auta, että konepellin alla tehty erinomaisia teknisiä läpimurtoja esimerkiksi konenäössä ja akkuteknologiossa, jos päätöksentekijöiden ajatukset ovat vielä häkäpönttöajassa. Suurin tekijä digitalisaatiossa onkin saada ihmiset ajattelemaan eri tavalla ja haastamaan olemassa olevat ajattelutavat. Ehkä kyse onkin tekniikan ja hypettämisen sijaan enemmän psykologiasta?