mita on paikkatieto paikkatietomies

Paikkatiedon lyhyt oppimäärä

Paikkatieto on tietoa, jolle on määriteltävissä sijainti. Sijaintitiedon lisäksi tarvitaan käsitettä ominaisuustieto eli attribuutti. Ominaisuustieto kuvaa, mitä sijaintitiedon esittämässä sijainnissa on.

Vektorimuotoisessa paikkatietoaineistossa, jossa tieto esitetään ns. paikkatietokohteina, ominaisuustietoja voi olla useita per paikkatietokohde. Rasterimuotoisessa paikkatietoaineistossa, jossa tieto esitetään pikseleinä, voidaan esittää ainoastaan yksi ominaisuustieto per pikseli. Perinteisin paikkatiedon esitysmuoto on kartta, jossa paikkatietoaineistot esitetään erilaisten karttamerkkien avulla.


 

Paikkatieto on tietoa, jolle on määriteltävissä sijainti.

 

Sijainnin määrittely voidaan toteuttaa paikkatietomaailmassa usealla eri tavalla. Käytetyimmät tavat sijainnin määrittämiseen ovat yleensä sijainnin määrittely kaksiulotteisessa projisoidussa tasokoordinaatistossa tai sijainnin määrittely kolmiulotteisesti maantieteellisessä koordinaatistossa. Edellä mainitut sijainnin määrittelyn tavat edustavat ns. absoluuttista sijainnin määrittelyä.

Relatiivisessa sijainnin määrittelyssa kohteen sijainti määritellään jonkin toisen toisen tunnetun kohteen mukaan. Esimerkki relatiivisesta sijainnin määrittelystä on Suomen rautatieverkolla käytössä oleva rataosoitejärjestelmä, jossa sijainti määritellään etäisyytenä Helsingin päärautatieasemalta rataverkkoa myöten.

Vektori vai rasteri?

Paikkatietoja voidaan säilöä ja esittää useassa eri muodossa. Yleisimmät paikkatiedon säilytys- ja esitystavat ovat vektorimuotoinen ja rasterimuotoinen paikkatietoaineisto.

Vektorimuotoisessa paikkatietoaineistossa tieto esitetään ns. paikkatietokohteina, joilla on ominaisuustietoja. Sijainnin esittämisen näkökulmasta keskeinen vektorimuotoisen paikkatietoaineiston käsite on geometria, joka ilmaisee sen, millaisessa muodossa sijaintitieto on. Mahdollisia muotoja voivat olla esimerkiksi piste, viiva tai monikulmio.

Ja jottei elämä mene liian helpoksi, niin geometria voi olla edellä mainittujen lisäksi vaikkapa ympyrän kaari (circular arc), kolmiulotteisessa avaruudessa sijaitseva monikulmio (polyhedral surface) tai epäsäännöllinen kolmioverkko (TIN).

 

Yleisimmät paikkatiedon esitystavat ovat vektorimuotoinen ja rasterimuotoinen paikkatietoaineisto.

 

Rasterimuotoisessa paikkatietoaineistossa tieto esitetään pikseleinä. Pikseli saa tapauksesta riippuen jonkin arvon. Pikselin arvo voi indikoida esimerkiksi puuston kokonaistilavuutta tai vaikkapa väestön määrää edustamallaan alueella.

Perusajatus on, ettei rasterimuotoisessa paikkatietoaineistossa voi esittää samalle pikselille useita eri ominaisuustietoja vaan jokaista ominaisuustietoa varten tarvitaan oma pikseli. Eräänlaisen poikkeuksen tähän tekevät useasta kanavasta koostuvat multispektraaliset rasteriaineistot (esimerkiksi satelliittikuvat, joissa voi olla useita kanavia eri aallonpituuksille). Näidenkin aineistojen kohdalla on kuitenkin syytä huomioida, että jokainen kanava on ikään kuin itsenäinen aineisto.

Paikkatietoaineistoja analysoidaan paikkatieto-ohjelmistojen avulla

Paikkatietoja käsitellään paikkatieto-ohjelmistoilla ja paikkatietojärjestelmissä. Paikkatietojärjestelmä (englanniksi GIS) on paikkatietoaineistojen käsittelyyn kokonaisvaltaisesti kykenevä järjestelmäkokonaisuus, jolla hallitaan usein organisaation paikkatietoaineistoja.

Paikkatietojärjestelmä on usein integroitu osaksi laajempaa organisaatiossa käytettävää tietojärjestelmää. Integraation tasosta riippuen onkin mahdollista, että paikkatietojärjestelmä ikään kuin keskustelee organisaation muiden järjestelmien (esimerkiksi toiminnanohjausjärjestelmän) kanssa ja hyödyntää muiden järjestelmien tuottamaa dataa.

Paikkatietosovellus on puolestaan yleensä yksittäinen ohjelmisto, jolla voidaan käsitellä ja analysoida erilaisia paikkatietoaineistoja. Paikkatietosovelluksen keskeisiä osia ovat käyttöliittymä ja tietovarasto, johon järjestelmä tallentaa käsitellyt paikkatietoaineistot.

 

Paikkatietoja käsitellään paikkatieto-ohjelmistoilla ja paikkatietojärjestelmissä.

 

Kuten todettiin, paikkatietoja voidaan luoda, muokata ja visualisoida paikkatieto-ohjelmistojen ja -järjestelmien avulla. Em. toimintojen lisäksi paikkatietosovelluksilla  ja -järjestelmillä voidaan myös analysoida paikkatietoaineistoja.

Paikkatietoaineistojen analysoimisesta käytetään termiä paikkatietoanalyysi. Yksinkertaisin paikkatietoanalyysi on ns. päällekkäisyysanalyysi (overlay), jossa tarkastellaan, millaisia paikkatietoja tarkastelun kohteena olevassa sijainnissa on ja millaisia suhteita paikkatietokohteilla on toisiinsa nähden.

Toinen merkittävä paikkatietoanalyysimenetelmä on verkostoanalyysi. Verkostoanalyysien avulla voidaan esimerkiksi optimoida erilaisia reittejä viivamuotoisia geometrioita sisältävässä aineistossa ja muodostaa erilaisia saavutettavuusvyöhykkeitä.

Kolmas paikkatietoanalysoinnin muoto on naapuruussuhdeanalyysi. Naapuruussuhteita analysoitaessa tarkastellaan paikkatietokohteiden välisiä topologiasuhteita. Klassisin esimerkki naapuruussuhdeanalyysista on puskurivyöhykenanalyysi, jonka avulla voidaan etsiä puskuroitavan paikkatietokohteen ympäriltä paikkatietokohteita.

Paikkatiedon lähteillä internetissä

Internet tarjoaa oivat mahdollisuudet syventää paikkatieto-osaamista. Mikäli käsitteet ovat vielä hukassa ja hakusessa on selkokielinen “rautalankaväännös” aiheesta paikkatieto, suosittelen tutustumaan PaikkaOppi-sivustoon. PaikkaOppi-sivusto on koulujen paikkatieto-opetukseen kehitetty oppimisalusta, jota voi käyttää internetselaimella. Sivustolla olevaan karttapalveluun voi tutustua maksutta vierailija -käyttäjänä. Myös Ylen tarjonnasta löytyy hyviä materiaaleja paikkatietoasioista kiinnostuneille.